Ensimmäiset kaksi viikkoa kului siis meillä hoitsuilla lomaillessa, sillä vaadittavien lupien saaminen Nursing councilista afrikkalaiseen tapaan kesti. Nyt on kuitenkin jo kolme viikkoa ehtinyt hurahtaa sairaalassa, joten ajattelin, että on jo aika kirjoittaa vähän kuulumisia. Työskentelemme siis Nazarenen sairaalassa Manzinissa, minne menenminen busseilla kestää noin tunnin. Nukkumista rakastavana ihmisenä, kello viiden herätykset ovat olleet välillä hieman vaikeita.
Kolmen viikon aikana olemme työskennelleet lasten osastolla, äiti&lapsi klinikalla, naisten kirurgisella osastolla ja synnytys osastolla. Aluksi kaikki tuntui kovin sekavalta, sillä ero tietysti Suomen toimintaan on suuri. Suomalaisena vaikeaa oli tottua afrikkailaisten asenteeseen, eli lepää aina kun voit, niin kuin erään ohjaajamme sanonta kuului ”when the work is done, it’s done.”. Mihinkään ei siis ole kiire, esimerkiksi kätilö alkaa vetämään suojavaatteita päällensä useimmiten vasta kun lapsi on jo puoliksi ulkona.
Toimintaa hankaloittaa myös se, että kaikki potilastiedot, lääkkeet yms on kirjoitettu paperille, eikä siinä mitään mutta käsialoista ei saa useimmiten selvää. Joten, esimerkiksi aina ennen lääkkeiden jakoa täytyy käydä tarkistamassa muilta hoitajilta, mitä lääkkeitä kenellekkin on määrätty. Usein kuitenkin kaikkia lääkäreiden määräämiä lääkkeitä ei ole saatavilla, joten jäljelle jäävät useimmiten paracetamol ja kalkki.
Myös kivunhoito poikkeaa paljon meidän oppimaamme kivunhoitoon. Lasten osastolla teimme sidosten vaihtoja palovammapotilaille. Ajattelimme, että lapsi olisi hyvä kipulääkitä ennen kivuliasta sidosten vaihtoa mutta paikallisten hoitajien mukaan lapsen tulee ensin tuntea, miltä kipu tuntuu. Pahalta tuntui myös synnytys osastolla, missä naiset synnyttivät ilman minkäänlaista kivunhoitoa. Naiset myös tulevat synnyttämään yksin, ilman tukihenkilöitä. Synnytyksen jälkeen naiset kävivät peseytymässä, ja jo noin vartin jälkeen synnytyksestä naiset kävelivät kamppeineen seuraavalle osastolle.
Näin lyhyenä aikana olemme saaneet jo paljon hienoja ja hyviä kokemuksia, mutta myös todella rankkoja hetkiä on koettu. Huominen vielä ollaan A.R.T. Clinicillä, missä siis hoidetaan HIV positiivisia potilaita. Onneksi huomenna on jo perjantai ja päästään viikonlopun viettoon! Pitkästä aikaa luvattu aurinkoa, joten voidaan möllötellä altaalla!
