Heippa, kauan on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta, kiitos Mbabanessa pyörivien ukkosmyrskyjen ja sateiden. Tälläkin hetkellä huonon wifi yhteyden vuoksi tähän postaukseen kuvia en saanut ladattua. Olemme Maaritin kanssa molemmat saaneet harjoittelut loppuun ja nyt olemmekin lappuhommia vaille valmiita ammattilaisia!
Opettajani antoi toiseen harjoitteluun tehtäväksi pohtia muutamia tulevaan ammattiimme liittyviä asioita täällä blogissa: 1) miten eettiset asetukset, joita Suomessa fysioterapeuttien (ja muiden terveysalan ammattilaisten) tulee työssään noudattaa, toteutuvat täällä Swazimaassa potilastyössä 2) miten kestävä kehitys on huomioitu työpaikallamme. Tällä kertaa luvassa siis vähän deepimpää tekstiä.
Fysioterapeutin eettistä toimimista työssään ohjaavat fysioterapeutin eettiset ohjeet. Kuten kaikilla terveysalan ammattilaisilla, myös fysioterapeuteilla on vaitiolovelvollisuus, potilaan yksityisyyttä suojataan tarkasti eikä potilaan tietoihin pääse käsiksi muut kuin työpaikalla kyseisen potilaan kanssa työskentelevät ammattilaiset. Täällä Swazimaassa asiat ovat hieman toisin. Potilaiden kaikki tiedot säilytetään pahvisissa kansioissa ja pahvikansiot puolestaan löytyvät lukitsemattomasta lipastosta. Kuka tahansa siis niin halutessaan voi käydä penkomassa, mitä naapurin sedän tai tädin kansiosta mahtaakaan löytyä. Nämä kansiot lojuvat usein päivän verran työpöydällämme, kun assistenttimme levittää ne siihen jokaisen terapiatuokion aluksi, jotta löytäisimme oikean kansion nopeasti. Suomessa yksityisyyttä suojaa myös se, että usein haastatellessa potilasta, samassa huoneessa ei ole muita ihmisiä. Koska täällä terapia toteutetaan ryhmässä, on esitietoja kerätessä paikalla useampi korvapari ja välillä he osallistuvatkin keskusteluun turhan innokkaasti . Toisaalta tämä on niin pieni maa, että kaikki tietävät melkeimpä kaikkien asiat joka tapauksessa. Itselläni tähän oli kuitenkin jonkinverran alussa totuttelemista, sillä itse en haluisi olla tilanteessa, jossa koko kylä on paikalla kuulemassa terveyteni tilasta.
Eettiseen osaamiseen kuuluu myös oman ammattikunnan tehtävän tunnistaminen, mikä kuuluu fysioterapeutin toimenkuvaan/ osaamiseen, mikä ei ja milloin tulisi kääntyä toisen alan ammattilaisen puoleen. Täällä on oman osaamisen rajat laitettu koetukselle monta kertaa ja monesti on täytynyt pohtia olenko nyt oikea henkilö vastaamaan tästä asiasta. Suomessa fysioterapeutille tullaan pääasiassa vielä lääkärin lähetteellä, mutta täällä terapiasaliin saattaa kesken terapian tupsahtaa uusi asiakas ilman mitään lääkärin papereita kertomaan, että hän haluaa fysioterapiaan. Tällöin on erityisesti mietittävä, mitkä kaikki oireet potilaalla on, joita en osaa riittävän hyvin arvioida, vaan tarvitsen lisätietoa lääkräiltä. Harjoittelupaikassamme ei ole lääkäriä, joten lähetteet kirjoitetaan aina sairaalaan. Lukuisia kertoja eteeni on myös astellut uusi potilas röntgenkuvat ojossa. Suomessa kuvista olisi tehty lausunto potilastietojärjestelmään ja mahdollisesti myös kirjattu, miten tapauksessa voitaisiin toimia. Täällä lausunto voi olla kirjattuna vihreälle lappuselle, muutamalla lyhenteellä hyvin epäselvällä käsialalla, tai sitten sitä ei ole ollenkaan. Tällöin tehtäväkseni on jäänyt kertoa asiakkaalle, mitä kuvassa näkyy ja tehdä lausunto potilaskansioon.
Koen että pääasiallisesti eettiset periaatteet toteutuvat harjoituspaikallani niinkuin pitäisikin. Potilaat saavat esittää oman näkemyksensä kuntoutuksestaan ja heidän kanssaan keskustellaan mahdollisista muutoksista heidän oma näkemyksensä huomioon ottaen. Potilaiden kotiutuminen suunnitellaan tarkoin, punniten maholliset riskit siihen, että potilas palaisi pian takaisin kuntoutukseen.
Kestävää kehitystä ajatellen harjoituspaikallani toimitaan melko mallikkaasti. Harjoituspaikalla harrastatetaan omavaraistaloutta ja käytetään hyvin vähän kertakäyttöisiä tavaroita. Fysioterapiassa usein kertakäyttöisiä tarvikkeita ovat esimerkiksi paperiset hoitopöytien suojat ja sähköterapiassa käytettävät elektrodit. Täällä suojina toimivat lakanat ja elektrodit ovat kestokäyttöisiä. Toisaalta kaikki työpaikkamme terapeuteista eivät puhdista kyseisiä läpysköitä jokaisen käytön jälkeen, mikä ei ole kovin hygienistä. Harjoituspaikallamme ei myöskään harrasteta kierrätystä vaan kaikki jätteet heitetään samaan saaviin.
Nyt harjoittelun jälkeen ollaan aloitettu reissaaminen ja Victoria Fallsit tuli nähtyä viimeviikolla. Seuraavaksi suuntana Mozambique josta jatkamme Swazimaan kautta Etelä-Afrikkaan!
-Tiina